olla.

to be (indicating that the subject and the complement of the verb form the same thing, or that the complement describes the subject)

Olen onnellinen.

Minä olen lääkäri.

to be (occupy a place, possibly abstractly for an action)

olla kalassa

Minä olen kotona.

to be, constitute, make up, form

Tuo on maanpetos.

to have; to own, to possess

Minulla on kissa.

Minulla on ollut kissa.

to have, to possess (as a feature or capability, as opposed to simple possession; almost always for inanimate subjects)

Tässä autossa on kaikki lisävarusteet.

to have (a sensation)

Minulla on nälkä. / Minun on nälkä.

(there) be

Pöydällä on kissa.

Pöydällä ei ole kissaa.

(there) be synonym of olla olemassa (“to exist”)

Ei rakkautta ole.

to behave, act (as if...) (followed by a essive plural form of a present active participle with a possessive suffix, a long first infinitive (most often with some verbs), or a subordinate clause beginning with (ikään,) kuin, requiring conditional mood)

Hän oli (ikään), kuin ei olisi huomannut mitään.

Hän ei ollut huomaavinaan mitään.

to have (used together with a past participle to build perfect and pluperfect tenses)

Olen jo syönyt tänään.

Olemme jo syöneet tänään.

used together with a present participle to build the present and past prospective tenses.

to have to, must; be obliged/forced to

Minun on nyt mentävä.

Minun on palautettava kirja kirjastoon perjantaihin mennessä.

to result in (with inanimate, abstract objects)

Siitä ei ole (mitään) hyötyä.

Sinusta ei ole apua.

to be suited for, be capable of, be made for, be cut out for

Ei hänestä ole johtajaksi.

Minusta ei ole siihen.

to behave (properly) (e.g. of children)

to play a children's game